1/26/2017

THAILAND

Hiphei!
Nyt luvassa pieni paluu lomatunnelmiin, vietettiin nimittäin tällä kertaa joululoma Thaimaan lämmössä. Meitä oli reissussa 11 hengen porukka, meidän perhe sekä mun täti perheineen. En oo täällä vielä reissusta ehtinyt sen kummemmin höpötelläkään, mutta tiiviisti todettuna meillä oli kokonaisuudessaan todella onnistunut loma täynnä aurinkoa, pitkiä yöunia, rentoutumista, hyvää ruokaa ja seuraa. 

IMG_9470

Tää oli meidän kolmas kerta Thaimaassa, ollaan oltu kaksi kertaa Phuketissa ja nyt oltiin koko reissun ajan Hua Hinissa. Sen verran on pakko kyllä myöntää, että vielä joskus lähden Thaimaaseen, lähden ehdottomasti kiertomatkalle! Tuntuu, että siten Thaimaastakin saisi enemmän irti, koska nyt se tuntui kieltämättä jo vähän "nähdyltä" paikalta. Toisaalta, oltiin syksyn jäljiltä koko sakki niin poikki, että pelkästään itse rentoilukin teki ihan uskomattoman hyvää. 

Kerron alempana lisää, mitä kaikkea ehdittiin puuhailla, mutta tuon pariviikkoisen aikana mm. oltiin banaaniveneen heiteltävänä, lilluttiin lämpimän meren aalloissa, käytiin moneen otteeseen thaikkuhieronnoissa ja -hoidoissa, vietettiin lähes koko poppoo vähintään vuorokausi vessanpönttöä halaillen, pelattiin tennis- ja pingisturnaus, käytiin aina iltaisin koko porukan voimin syömässä, syötiin paljon hedelmiä ja thaimaalaista ruokaa, käytiin aamu-uinnilla, salilla, vesijumpassa ja lenkillä merenrannassa, retkeiltiin, osallistuttiin thaimaalaisiin rituaaleihin sekä vietettiin ihana ilta hyvän ruuan, livemusiikin ja toivebiisien merkeissä.

IMG_9466

Saavuimme perille jouluaattona, joten hotellilla meillä oli tunnelmallinen vastaanotto joulukoristeineen. Erityisesti tuo iso kuusi keskellä allasta sekä takana pilkottavat jouluvalot olivat mun mieleen. 

IMG_9467 IMG_9468 IMG_9465

Pari ensimmäistä päivää hujahti oikeastaan vain univelkoja pois nukkuessa ja altaan reunalla sekä meren rannassa auringonsäteistä nautiskellessa. Meillä kävi hyvä tuuri säiden kanssa, sillä samaan aikaan kun jossain muualla päin Thaimaata kärsittiin rankkasateista ja tulvista, me saatiin nauttia lähes koko loma paria viimeistä päivää lukuunottamatta aurinkoisesta säästä. 

IMG_9482

Yksi tän loman lempipuuhista oli ehdottomasti lukeminen. Ehdin lukemaan useamman kirjan kannesta kanteen, ja mun ihan lempihetki päivässä oli se, kun iltapäivisin linnoittauduin milloin minnekin hyvän kirjan ja herkkujen kera.

IMG_9469 IMG_9477 IMG_9476

Moni teistä varmaan tietääkin, että mä oon oikea auringonlaskujen rakastaja. Tuolla aurinko laski ihan toiselle laidalle vuorien taakse, joten mulla meinasi tulla suru puseroon, kunnes tajusin eräänä aamuna nousta kuuden jälkeen katsomaan auringonnousua. Yksin mun ei tarvinnut olla, sillä meitä oli tuolla monta innokasta auringonnousun katselijaa ja kuvailijaa paikalla! 

IMG_9479 IMG_9478 IMG_9481

Uuden vuoden aatto oli yksi reissun hauskimmista illoista, sillä meidän hotellilla järjestettiin uuden vuoden juhlat. Iltaan kuului notkuvia buffetpöytiä, ohjelmaa, livemusiikkia ja lähtölaskenta. Jälkkäripöytä oli yllättäen mun lemppari! ;) 

IMG_9491

Mun oli pakko napata kuva, kun istahdettiin yhdessä outletissa käydessämme kahvipaussille ehkä erikoisimmin sisustettuun kahvilaan, missä oon koskaan käynyt! 

IMG_9485 thai1

Yhtenä päivänä vuokrattiin tilataksi, ja lähdettiin katsastamaan lähialueen kulttuurinähtävyyksiä. 

IMG_9486 thai2 IMG_9489

Saatuamme tarpeeksemme patsaista, temppeleistä ja buddhista jatkoimme matkaa Kaeng Krachan National Parkiin, jossa patikoimme kymmenisen kilometriä pitkin Pala-U:n vesiputouksia. Välissä pulahdimme luonnonaltaisiin pulikoimaan. Erittäin hauska kokemus!

IMG_9497 thai3

Yhtenä päivänä teimme reissun myös Monkey Islandille. Itse retki oli suoraan sanottuna todella surkeasti organisoitu, mutta ainakin päästiin näkemään supersuloisia apinoita! :D 

IMG_9493 IMG_9492 IMG_9494

Mun ei ollut tarkoitus tuolla shoppailla ollenkaan, mutta muutaman outletin ja markkinoilla kiertelyn lisäksi lähdettiin loppulomasta sadepäivän iskiessä katsastamaan vielä lähiostoskeskusten tarjontaa. Teinkin siis pari kivaa täsmähankintaa, mukaan tarttuivat mm. mekko ja treenikassi. 

IMG_9490

Muutamia lomakuvia olisi tarkoitus teille vielä jakaa vielä esittelemällä pari loma-asua omassa postauksessaan sekä tekemällä pitkästä aikaa Snapchat stories- koosteen! 

Palaillaankin siis niiden merkeissä 

1/18/2017

ELÄMÄNMUUTOS

Pakko myöntää, että Bloggerin tekstikentän avaaminen ja tekstin kirjoittaminen ei vielä mun blogihistorian aikana koskaan ole tuntunut näin vaikealta. Mulla ei ole vielä koskaan tullut vastaan mitään sen suurempaa aihetta, jonka olisin tietoisesti jättänyt blogin ulkopuolelle. Ensimmäistä kertaa sekä ajan, että energian puute johtivat siihen, että oon lykännyt erään asian avaamista julkisesti, ja sen lykkääminen on pikkuhiljaa vaan nostanut aiheesta puhumisen kynnystä entisestään, minkä myötä oon ollut nyt viime aikoina paikoittain ehkä vähän tavallista pidättyväisempi niin blogi- kuin somemaailmassa yleensäkin.

Uusi vuosi 2017 on pyrähtänyt käyntiin jo reilu pari viikkoa sitten, ja mun kohdalla uusi vuosi tarkoitti tänä vuonna aika kirjaimellisesti uutta alkua. Ennen joulua jo hieman raotin teille mun kuulumisiani tässä postauksessa, ja lupasin avata ajatuksiani paremmin sopivan hetken tullen. Mun elämässä on nimittäin tapahtunut aika iso muutos, kun loppusyksystä tein tähänastisen elämäni vaikeimman ja suurimman, jonkun mielestä ehkä jopa yllättävänkin päätöksen: Hain nimittäin tiedekunnan sisäistä siirtoa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen Vaasassa sijaitsevaan yksikköön. Myöntävän vastauksen saatuani muutin reilu viikko sitten Vaasaan, ja nyt jatkan normaaliin tahtiin opintoja ainakin notaariksi asti täällä! 

Jo vuosi sitten keväällä pohdiskelin Vaasaan ja Helsinkiin hakemisen välillä, mutta päädyin kuitenkin hakemaan Helsinkiin, sillä se oli aina ollut mulle suuri unelma, ja tunsin Helsinkiä kaupunkina paremmin kuin sen kilpakumppania Vaasaa. Tie Helsinkiin aukeni, enkä olisi voinut olla onnellisempi. Pitkäaikainen seurustelukumppanini haki useille eri aloille eri yliopistoihin, ja hän puolestaan pääsi Vaasan yliopistoon opiskelemaan. Olin aidosti todella onnellinen myös hänen puolestaan, vaikka molemmat tiesimme, että edessä olisi noin viisi vuotta yli 400 kilometrin välimatkaa seilatessa. Se ei tuntunut juuri sen hetken murheelta, sillä sen molempien sen astisen elämän suurin tavoite, opiskelupaikka, oli saavutettu. Aloitettiin opinnot eri kaupungeissa, ja alkusyksy sujuikin aika kepeästi ja nopeasti yksinasumiseen ja uuteen arkeen sopeutuessa, uusiin ihmisiin tutustuessa ja opiskelijaelämän parhaista paloista nauttiessa. 

Mutta niin kuin asiaan kuuluu, sieltä se tavallinen arkikin tuli aikanaan vastaan. Meidän kohdalla se tarkoitti Vaasa-Helsinki-välillä matkustamista sekä niin molempien opintojen, kuin töidenkin yhteensovittamista, sillä matkustaminen vei tuhottomasti rahaa, samoin kuin Helsingissä asustaminenkin. Ja mitä opiskeluun tulee, niin tähän mennessä oon sen verran voinut todeta, että oikis ei ainakaan mulle oo henkilökohtaisesti mitään lastenleikkiä, vaan tahdissa pysyäkseni oon joutunut tekemään oikeesti paljon töitä, päivittäin. Mä oon aina ollut mielestäni elämänasenteeltani positiivinen ja optimistinen, mutta yhtään liioittelematta syksyn 2016 aikana olin itseni kanssa hukassa enemmän kuin koskaan. En välillä enää edes tunnistanut itseäni, sillä en varmaan koskaan ollut käynyt niin pohjalla, kuin viime syksyn aikana jossain vaiheessa kävin. En oo koskaan ollut esimerkiksi itsetuntoni osalta niin muserruksissa, vaikka olin juuri saavuttanut suurimman unelmani ja kaikki oli oikeestaan samalla paremmin kuin koskaan. Lisäksi olin jo pitkään aikaisemminkin kärsinyt vapaa-ajan puutteesta, ja jostain hämärästä syystä luulin tilanteen vihdoin helpottuvan opintojen alkaessa. Kävikin päinvastoin, en yksinkertaisesti kyennyt enää sovittamaan yhteen kaikkia elämän osa-alueita, vaikka olisin kuinka halunnut. Se, mistä karsin koko syksyn ajan, oli oma hyvinvointi, vapaa-aika, nukkuminen, syöminen ja treenaaminen. Ja mä pidän noita asioita kuitenkin elämässä arvossa, enkä haluaisi joutua niistä loputtomasti karsimaan. Osittain tällaiset valinnat on tietysti ihan tietoisia, olisinhan mä voinut karsia myös ihmissuhteista, verkostoitumisesta, opiskelijatapahtumista tai itse opiskelusta. Elämä on täynnä valintoja, mut entä jos ei osaa valita, vaan yksinkertaisesti haluaisi vaan vuorokauteen lisää tunteja. 

Uusi elämäntilanne, yksin muuttaminen ja uusi opiskelupaikka laukaisivat mulla ensimmäistä kertaa pienoisen elämänkriisin. Olin omien ajatusteni kanssa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja siltä kantilta viimeiset puoli vuotta ovat opettaneet mulle enemmän kuin varmaan koko elämä yhteensä. Yhden tavoitteen saavutettuaan mieleen alkaa mahtua pikkuhiljaa muutakin, ja on tilaa pohtia, mitä tältä elämältä oikeestaan haluaa. Oon etsinyt itseäni ja tajunnut, ettei elämä oo niin mustavalkoista, kuin oon ehkä aiemmin kuvitellut. Oon kokenut ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu yksinäisyys. Oon tajunnut, että onnellisuus ei ole itsestäänselvyys. Ja että sitä ei saavuta välttämättä sillä, että kaiken aikaa väkisin pyrkii siihen tilaan, vaan ehkä ennemmin tekemällä pieniä valintoja, jotka aikanaan siihen johdattavat. Oon aina ollut luonteeltani suorittaja, mutta taas yhden syksyn suoritettuani aloin miettiä, jaksanko järjissäni samaa tahtia vielä seuraavat viisi vuotta. Sellainen sopii ehkä jollekin, muttei kaikille. Kääntöpuolena totta kai se, että ensimmäinen syksy on varmasti kaikille se vaikein, ja uuteen kaupunkiin sopeuduttuaan lähtee elämä rullaamaan omalla painollaan.

IMG_9339

Ongelmana ei ollut se, ettenkö olisi sopeutunut Helsinkiin. Tiedän, että tuun vielä palaamaan pk-seudulle, todennäköisesti jo maisterivaiheessa. En voisi olla kiitollisempi siitä, mitä kaikkea oon saanut kokea, ja siitä kuinka mielettömän kaveriporukan osaksi oon päässyt näin lyhyessä ajassa. Osa teistä minkkiliineistäni varmasti lukee tätä, ja en vaan sanoin pysty kuvailemaan, kuinka paljon arvostan teidän tukea ja teitä ystävinä ja ihmisinä. Ongelma oli se, että mua ahdisti mun parisuhteen tulevaisuus. Mun mielestä nuoruudessa opiskelu on ykkösjuttu, mutta ihmissuhteet tulee heti perässä, ja tuntui järjettömältä elää stressin ja ahdistuksen ympäröimänä, kun asiaan oli olemassa ratkaisu, jossa voisin pitää molemmat ja kenties saada elämäni jonkinlaiseen tasapainoon. Seitsemän ja puoli vuotta seurustelleena on ehtinyt muodostua jo suhteellisen voimakas side toiseen ihmiseen, ja sen ylläpitämiseksi on valmis tekemään kompromisseja. Siitä huolimatta, että voin sanoa yksinolon tehneen meille molemmille todella hyvää. Siitä huolimatta, että "se on hei vaan viisi vuotta, kyllä se parisuhde kestää jos on kestääkseen". Mä tiedän, että tätä postausta lukee todella moni, joka on saanut kaukosuhteen toimimaan. Mä arvostan teitä todella paljon ja nostan teille hattua, sillä mä en pystynyt samaan. Vaikka siinä oli totta kai hyvät puolensa, ja esimerkiksi jälleennäkeminen tuntui aina yhtä ihanalta, niin samalla tuntui aina takaraivossa pieneltä taakalta olla joko vieraana tai "emäntänä". Yrittää sopeutua kahteen kaupunkiin ja seilata jatkuvasti ympäri Suomea, kun lisäksi vielä ystävät ja perhekin olivat eri kaupungeissa. Se tuntui järjettömältä, kun samalla tiesi, että voisi keskittää ainakin osan asioista yhteen paikkaan. 

Mä oon siis edelleen Helsingin yliopiston opiskelija, ja mun tutkintorakenne, tenttimateriaalit ja tenttipäivät pysyvät samoina kuin ennenkin. Muutoksena on se, että Vaasassa osa opetuksesta järjestetään ruotsiksi. Saan mahdollisuuden osallistua niin Justuksen kuin Pykälänkin toimintaan. Kyllä, tiedostan molempien päätösteni plussat ja miinukset. Pohdin, pohdin ja pohdin pääni puhki kummankin vaihtoehdon etuja ja haittoja, ja ne summailtuani päädyin tähän, ja oon huojentunut ja onnellinen siitä, että pystyin tekemään päätöksen ja pysymään siinä. Koskaan ei tietenkään voi tietää, mihin suuntaan elämä lopulta kuljettaa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni oon joutunut tekemään jossain asiassa päätöksen vain ja ainoastaan sen perusteella, mitä mun oma sydän sanoo. Vaikka on monia asioita, joille itse saattaa olla sokea, ja jotka ulkopuolinen ehkä saattaa ihmistuntemuksensa tai elämänkokemuksensa perusteella nähdä paremmin, niin uskon, että tässä asiassa vain ja ainoastaan mä voin tietää, mikä mulle on parhaaksi. 

Oon asunut Vaasassa nyt reilun viikon verran, joten kaikki on vielä aika uutta ja myös tänne sopeutuminen tulee varmasti viemään oman aikansa. Vaasaan muutossa eniten jännitti se, etten tuntenut täältä entuudestaan oikeastaan ketään. Mut on onneksi otettu tosi kivasti vastaan ja täällä opiskelee mukavan oloista porukkaa. Oon ymmärtänyt, että mulla olisi myös täällä blogissa jokunen vaasalainen lukija, joten jos jollakulla teistä vaan löytyy aikaa tai kiinnostusta lähteä käymään vaikkapa kahvilla, niin se tekisi mut iloisemmaksi kuin voitte ikinä uskoakaan! :) (Mulle voi laittaa viestiä vaikka snäpissä @sofijemina.)

Mulla on ihan uskomattoman helpottunut olo, kun sain tän postauksen kirjoitettua. Viimeiset kuukaudet on tullut pienessä päässä vatvottua niin paljon kaikenlaista, että oli aika terapeuttista käydä tätä läpi kirjoittamalla. Ja mikä parasta, päästä pitkästä aikaa tekemään jotain luovaa ja saada jotain vastapainoa ainaiselle opiskelulle. Musta on jo hetken tuntunut, että mun elämästä puuttuu pieni pala, enkä oo oikein pystynyt uskomaan, että se voisi olla blogi. Nyt, kun ajattelin taas tarttua tähän hommaan uudella innolla kiinni, ehkä näen pitääkö epäilykseni paikkaansa. En vielä osaa sanoa, millaisella tahdilla uusi arki lähtee tästä rullaamaan, mutta mielelläni turisisin teille ajatuksiani vähän useammin jatkossa, jos tällaisen taukoilun jälkeen sieltä löytyy vielä joku jota mun jorinat kiinnostaa! :) 
Mulla on ollut ikävä teitä