1/18/2017

ELÄMÄNMUUTOS

Pakko myöntää, että Bloggerin tekstikentän avaaminen ja tekstin kirjoittaminen ei vielä mun blogihistorian aikana koskaan ole tuntunut näin vaikealta. Mulla ei ole vielä koskaan tullut vastaan mitään sen suurempaa aihetta, jonka olisin tietoisesti jättänyt blogin ulkopuolelle. Ensimmäistä kertaa sekä ajan, että energian puute johtivat siihen, että oon lykännyt erään asian avaamista julkisesti, ja sen lykkääminen on pikkuhiljaa vaan nostanut aiheesta puhumisen kynnystä entisestään, minkä myötä oon ollut nyt viime aikoina paikoittain ehkä vähän tavallista pidättyväisempi niin blogi- kuin somemaailmassa yleensäkin.

Uusi vuosi 2017 on pyrähtänyt käyntiin jo reilu pari viikkoa sitten, ja mun kohdalla uusi vuosi tarkoitti tänä vuonna aika kirjaimellisesti uutta alkua. Ennen joulua jo hieman raotin teille mun kuulumisiani tässä postauksessa, ja lupasin avata ajatuksiani paremmin sopivan hetken tullen. Mun elämässä on nimittäin tapahtunut aika iso muutos, kun loppusyksystä tein tähänastisen elämäni vaikeimman ja suurimman, jonkun mielestä ehkä jopa yllättävänkin päätöksen: Hain nimittäin tiedekunnan sisäistä siirtoa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen Vaasassa sijaitsevaan yksikköön. Myöntävän vastauksen saatuani muutin reilu viikko sitten Vaasaan, ja nyt jatkan normaaliin tahtiin opintoja ainakin notaariksi asti täällä! 

Jo vuosi sitten keväällä pohdiskelin Vaasaan ja Helsinkiin hakemisen välillä, mutta päädyin kuitenkin hakemaan Helsinkiin, sillä se oli aina ollut mulle suuri unelma, ja tunsin Helsinkiä kaupunkina paremmin kuin sen kilpakumppania Vaasaa. Tie Helsinkiin aukeni, enkä olisi voinut olla onnellisempi. Pitkäaikainen seurustelukumppanini haki useille eri aloille eri yliopistoihin, ja hän puolestaan pääsi Vaasan yliopistoon opiskelemaan. Olin aidosti todella onnellinen myös hänen puolestaan, vaikka molemmat tiesimme, että edessä olisi noin viisi vuotta yli 400 kilometrin välimatkaa seilatessa. Se ei tuntunut juuri sen hetken murheelta, sillä sen molempien sen astisen elämän suurin tavoite, opiskelupaikka, oli saavutettu. Aloitettiin opinnot eri kaupungeissa, ja alkusyksy sujuikin aika kepeästi ja nopeasti yksinasumiseen ja uuteen arkeen sopeutuessa, uusiin ihmisiin tutustuessa ja opiskelijaelämän parhaista paloista nauttiessa. 

Mutta niin kuin asiaan kuuluu, sieltä se tavallinen arkikin tuli aikanaan vastaan. Meidän kohdalla se tarkoitti Vaasa-Helsinki-välillä matkustamista sekä niin molempien opintojen, kuin töidenkin yhteensovittamista, sillä matkustaminen vei tuhottomasti rahaa, samoin kuin Helsingissä asustaminenkin. Ja mitä opiskeluun tulee, niin tähän mennessä oon sen verran voinut todeta, että oikis ei ainakaan mulle oo henkilökohtaisesti mitään lastenleikkiä, vaan tahdissa pysyäkseni oon joutunut tekemään oikeesti paljon töitä, päivittäin. Mä oon aina ollut mielestäni elämänasenteeltani positiivinen ja optimistinen, mutta yhtään liioittelematta syksyn 2016 aikana olin itseni kanssa hukassa enemmän kuin koskaan. En välillä enää edes tunnistanut itseäni, sillä en varmaan koskaan ollut käynyt niin pohjalla, kuin viime syksyn aikana jossain vaiheessa kävin. En oo koskaan ollut esimerkiksi itsetuntoni osalta niin muserruksissa, vaikka olin juuri saavuttanut suurimman unelmani ja kaikki oli oikeestaan samalla paremmin kuin koskaan. Lisäksi olin jo pitkään aikaisemminkin kärsinyt vapaa-ajan puutteesta, ja jostain hämärästä syystä luulin tilanteen vihdoin helpottuvan opintojen alkaessa. Kävikin päinvastoin, en yksinkertaisesti kyennyt enää sovittamaan yhteen kaikkia elämän osa-alueita, vaikka olisin kuinka halunnut. Se, mistä karsin koko syksyn ajan, oli oma hyvinvointi, vapaa-aika, nukkuminen, syöminen ja treenaaminen. Ja mä pidän noita asioita kuitenkin elämässä arvossa, enkä haluaisi joutua niistä loputtomasti karsimaan. Osittain tällaiset valinnat on tietysti ihan tietoisia, olisinhan mä voinut karsia myös ihmissuhteista, verkostoitumisesta, opiskelijatapahtumista tai itse opiskelusta. Elämä on täynnä valintoja, mut entä jos ei osaa valita, vaan yksinkertaisesti haluaisi vaan vuorokauteen lisää tunteja. 

Uusi elämäntilanne, yksin muuttaminen ja uusi opiskelupaikka laukaisivat mulla ensimmäistä kertaa pienoisen elämänkriisin. Olin omien ajatusteni kanssa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja siltä kantilta viimeiset puoli vuotta ovat opettaneet mulle enemmän kuin varmaan koko elämä yhteensä. Yhden tavoitteen saavutettuaan mieleen alkaa mahtua pikkuhiljaa muutakin, ja on tilaa pohtia, mitä tältä elämältä oikeestaan haluaa. Oon etsinyt itseäni ja tajunnut, ettei elämä oo niin mustavalkoista, kuin oon ehkä aiemmin kuvitellut. Oon kokenut ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu yksinäisyys. Oon tajunnut, että onnellisuus ei ole itsestäänselvyys. Ja että sitä ei saavuta välttämättä sillä, että kaiken aikaa väkisin pyrkii siihen tilaan, vaan ehkä ennemmin tekemällä pieniä valintoja, jotka aikanaan siihen johdattavat. Oon aina ollut luonteeltani suorittaja, mutta taas yhden syksyn suoritettuani aloin miettiä, jaksanko järjissäni samaa tahtia vielä seuraavat viisi vuotta. Sellainen sopii ehkä jollekin, muttei kaikille. Kääntöpuolena totta kai se, että ensimmäinen syksy on varmasti kaikille se vaikein, ja uuteen kaupunkiin sopeuduttuaan lähtee elämä rullaamaan omalla painollaan.

IMG_9339

Ongelmana ei ollut se, ettenkö olisi sopeutunut Helsinkiin. Tiedän, että tuun vielä palaamaan pk-seudulle, todennäköisesti jo maisterivaiheessa. En voisi olla kiitollisempi siitä, mitä kaikkea oon saanut kokea, ja siitä kuinka mielettömän kaveriporukan osaksi oon päässyt näin lyhyessä ajassa. Osa teistä minkkiliineistäni varmasti lukee tätä, ja en vaan sanoin pysty kuvailemaan, kuinka paljon arvostan teidän tukea ja teitä ystävinä ja ihmisinä. Ongelma oli se, että mua ahdisti mun parisuhteen tulevaisuus. Mun mielestä nuoruudessa opiskelu on ykkösjuttu, mutta ihmissuhteet tulee heti perässä, ja tuntui järjettömältä elää stressin ja ahdistuksen ympäröimänä, kun asiaan oli olemassa ratkaisu, jossa voisin pitää molemmat ja kenties saada elämäni jonkinlaiseen tasapainoon. Seitsemän ja puoli vuotta seurustelleena on ehtinyt muodostua jo suhteellisen voimakas side toiseen ihmiseen, ja sen ylläpitämiseksi on valmis tekemään kompromisseja. Siitä huolimatta, että voin sanoa yksinolon tehneen meille molemmille todella hyvää. Siitä huolimatta, että "se on hei vaan viisi vuotta, kyllä se parisuhde kestää jos on kestääkseen". Mä tiedän, että tätä postausta lukee todella moni, joka on saanut kaukosuhteen toimimaan. Mä arvostan teitä todella paljon ja nostan teille hattua, sillä mä en pystynyt samaan. Vaikka siinä oli totta kai hyvät puolensa, ja esimerkiksi jälleennäkeminen tuntui aina yhtä ihanalta, niin samalla tuntui aina takaraivossa pieneltä taakalta olla joko vieraana tai "emäntänä". Yrittää sopeutua kahteen kaupunkiin ja seilata jatkuvasti ympäri Suomea, kun lisäksi vielä ystävät ja perhekin olivat eri kaupungeissa. Se tuntui järjettömältä, kun samalla tiesi, että voisi keskittää ainakin osan asioista yhteen paikkaan. 

Mä oon siis edelleen Helsingin yliopiston opiskelija, ja mun tutkintorakenne, tenttimateriaalit ja tenttipäivät pysyvät samoina kuin ennenkin. Muutoksena on se, että Vaasassa osa opetuksesta järjestetään ruotsiksi. Saan mahdollisuuden osallistua niin Justuksen kuin Pykälänkin toimintaan. Kyllä, tiedostan molempien päätösteni plussat ja miinukset. Pohdin, pohdin ja pohdin pääni puhki kummankin vaihtoehdon etuja ja haittoja, ja ne summailtuani päädyin tähän, ja oon huojentunut ja onnellinen siitä, että pystyin tekemään päätöksen ja pysymään siinä. Koskaan ei tietenkään voi tietää, mihin suuntaan elämä lopulta kuljettaa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni oon joutunut tekemään jossain asiassa päätöksen vain ja ainoastaan sen perusteella, mitä mun oma sydän sanoo. Vaikka on monia asioita, joille itse saattaa olla sokea, ja jotka ulkopuolinen ehkä saattaa ihmistuntemuksensa tai elämänkokemuksensa perusteella nähdä paremmin, niin uskon, että tässä asiassa vain ja ainoastaan mä voin tietää, mikä mulle on parhaaksi. 

Oon asunut Vaasassa nyt reilun viikon verran, joten kaikki on vielä aika uutta ja myös tänne sopeutuminen tulee varmasti viemään oman aikansa. Vaasaan muutossa eniten jännitti se, etten tuntenut täältä entuudestaan oikeastaan ketään. Mut on onneksi otettu tosi kivasti vastaan ja täällä opiskelee mukavan oloista porukkaa. Oon ymmärtänyt, että mulla olisi myös täällä blogissa jokunen vaasalainen lukija, joten jos jollakulla teistä vaan löytyy aikaa tai kiinnostusta lähteä käymään vaikkapa kahvilla, niin se tekisi mut iloisemmaksi kuin voitte ikinä uskoakaan! :) (Mulle voi laittaa viestiä vaikka snäpissä @sofijemina.)

Mulla on ihan uskomattoman helpottunut olo, kun sain tän postauksen kirjoitettua. Viimeiset kuukaudet on tullut pienessä päässä vatvottua niin paljon kaikenlaista, että oli aika terapeuttista käydä tätä läpi kirjoittamalla. Ja mikä parasta, päästä pitkästä aikaa tekemään jotain luovaa ja saada jotain vastapainoa ainaiselle opiskelulle. Musta on jo hetken tuntunut, että mun elämästä puuttuu pieni pala, enkä oo oikein pystynyt uskomaan, että se voisi olla blogi. Nyt, kun ajattelin taas tarttua tähän hommaan uudella innolla kiinni, ehkä näen pitääkö epäilykseni paikkaansa. En vielä osaa sanoa, millaisella tahdilla uusi arki lähtee tästä rullaamaan, mutta mielelläni turisisin teille ajatuksiani vähän useammin jatkossa, jos tällaisen taukoilun jälkeen sieltä löytyy vielä joku jota mun jorinat kiinnostaa! :) 
Mulla on ollut ikävä teitä 

44 kommenttia:

  1. Voi miten iloisia uutisia kaikesta huolimatta! Tsemppiä kaiken uuden opetteluun <3

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva lukea ajatuksistasi! Ihan mahtavaa, että uskalsit tehdä ison päätöksen ja hypätä tuntemattomaan, päätös kannatti aivan varmasti. :) Tsemppiä tulevaan kevääseen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :> Kiitos kivasta kommentista, Annukka! Ihanaa kevättä sulle myös <3

      Poista
  3. Voin vaan kuvitella kuinka vaikealta ton päätöksen tekeminen on tuntunu mut ihanaa et uskalsit tehdä niin kuin sydän sanoo! :) olisi mielenkiintoista kuulla tuosta opiskelun kaksikielisyydestä, onko itselläsi millainen ruotsinkielen taito ja vaikeuttaako kaksikielisyys opintoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea se kyllä kieltämättä ohi, mutta haluan uskoa että tein oikean ratkaisun! Mulla on ruotsin taito varmaan aikalailla keskivertotasoa, lukiossa kirjoitin keskipitkästä E:n, sen jälkeen ei oo kauheasti tullut ruotsia käytettyä! :) Meillä oli nyt heti ensimmäisellä kurssilla opetus ruotsiksi, ja aluksi tuntui kyllä kieltämättä oudolta ja vähän vaikealta pysyä kärryillä, mutta kyllä siihen onneksi varmaan nopeasti alkaa tottua :)

      Poista
  4. Voi Sofi <3 teit ihan varmasti oikean päätöksen ja mä kyllä ymmärrän sua sataprosenttisesti :)

    VastaaPoista
  5. Oot kyllä tosi rohkea, kun uskalsit tehdä noin suuren päätöksen elämäntilanteessasi. Arvostan myös, että pistit tärkeän ihmisen ns etusijalle valinnassasi. Kuuntelit sydäntäsi ja nykyaikana se on tässä suorittaja yhteiskunnassa harvinaista. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja valoisaa kevättä! :)
    Terv. blogisi pitkäaikainen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, arvostan tosi paljon sun sanoja. Oon sun kanssa samaa mieltä :) Oikein ihanaa kevättä sulle myös ja kiitos kommentista <3

      Poista
  6. Oon pitänyt hiljaiseloa kommenttiboksissa, mutta lukenut blogiasi jo pitkän aikaa. Mietinkin yks päivä, että mitä on tapahtunut kun sua ei kuulunut täällä pitkään aikaan. Tollanen asia vaatii varmasti paljon käytännön järjestelyjä ja ennen kaikkea just sisäistämistä, että mitä on tapahtumassa. Mä ainakin uskon, että tuo oli sulle oikea valinta ja viihdyt Vaasassa. Harmi, kun en itse oo Vaasasta :D Todellakin, itse tiedät parhaiten, mikä sulle on parasta ja on hienoo, että oot määrätietoisesti pyrkinyt kohti parempaa oloa :) Ei varmasti kukaan voi ymmärtää, miten paljon tollaset asiat voi vaikuttaa hyvinvointiin muuta kuin just sä itse. Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että opiskelu tulee ensin ja sitten ihmissuhteet ja harvoin sitä joutuukaan tilanteeseen, jossa oikeesti pitäis valita noiden kahden väliltä. Muutitteko nyt siis yhteen vai asutteko vielä erillään? :) Mä tiedän kaukosuhteesta kaiken mahdollisen, koska mun poikaystävä on paitsi länsieurooppalainen, myös merikapteeni ja 3kk kerralla poissa ja 2kk kotona. Se on ollut kuitenkin työ mitä se rakastaa, joten mun vaihtoehdoksi on jäänyt tukea sitä työvalinnassaan. Kohtaan ihmeen paljon ihmisiä, jotka kysyy, miten tämä muka voi toimia. Mutta mun mielestä toisen työ ei oo syy olla seurustelematta. Meidänkin suhteeseen on tapahtumassa talven aikana muutos, kun hän muuttaa Suomeen kanssani asumaan. Jokainen tosiaan itse tietää, mikä on sekä itselle että omalle suhteelle parasta ja tekee valinnat sen mukaan :) Kaikkea hyvää sulle ja uudelle elämänalulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oot mun blogia jaksanut lueskella ja nyt päätit vielä jättää kommentin. <3 Haha, tuli kyllä pidettyä vähän hiljaiseloa, mutta uskon että nyt löytyy taas vähän enemmän aikaa blogillekin, kun vihdoin alkaa käytännön jutut olla järjestyksessä! (: Muutettiin tosiaan nyt yhdessä uuteen kämppään!

      Ihanaa, että jaoit myös teidän tarinan. Nostan kyllä hattua, ei varmasti oo mikään helppo yhtälö, mutta yhteiset hetket tuntuvat varmasti sitäkin arvokkaammilta. Ja mahtava juttu, että sun poikaystävä pääsee nyt muuttamaan Suomeen, se varmasti tulee olemaan positiivinen muutos. Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää teille :)<3

      Kiitos vielä ihanasta kommentista ja mukavaa kevättä! <3

      Poista
  7. Ihanan rehellinen postaus! <3 Ensin ajattelin, että oletteko eronneet, mutta ei onneksi! Tekemäsi ratkaisu kuulostaa hyvältä :) Itse olen seurustellut 13 vuotta enkä kyllä voisi kuvitella olevani kaukosuhteessa... onneksi meille ei ole koskaan tullut sellaista tilannetta eteen (ei edes armeija-aikana :D). Toki tietty itsenäisyys, yksin oleminen ja omat harrastukset on ihan ehdottoman tärkeitä! Onneksi ne toteutuu, vaikka saman katon alla asutaankin.

    Tsemppiä uudelle paikkakunnalle, kotiudut varmasti ja saat uusia ystäviä sieltäkin!

    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritinkin olla mahdollisimman rehellinen, kiva että se välittyi! Mä itse asiassa mietinkin, että ajatteleekohan jotkut meidän eronneen. Tuntuu, että opiskeluiden alettua tosi monet ovat eronneet!

      Voi, teillä on ihanan pitkä suhde takana. Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa, että itsenäisyydestä ja omasta ajasta pitää ehdottomasti pitää kiinni, vaikka nyt yhdessä asutaankin :)

      Kiitos paljon, toivotaan parasta! Oikein ihanaa kevättä sulle myös ja kaikkea hyvää teille! :)<3

      Poista
  8. Olipa ihanaa lukea pitkästä aikaa siun kuulumisia! Oon ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siinä, ettei ihmissuhteista pidä ruveta karsimaan, ja uskon että oot tehny täysin oikeen päätöksen muuttaessasi Eliaksen kanssa samaan kaupunkiin opiskelemaan :-) En itse voisi kuvitellakkaan eläväni kaukosuhteessa, ja arvostan siun uhrautuvaisuutta teidän suhteen puolesta kun olit valmis luopumaan ainakin toistaiseksi omasta Helsinki-unelmastasi. Toivottavasti uusi elämäntilanne antais vähän enemmän vapaa-aikaa ja aikaa blogillekkin, siun postauksia on nimittäin ollut ikävä ja Thaimaa-kuviakin ois ihana nähdä! Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinne Vaasaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elli ihanasta kommentista <3 Mäkin toivon, että nyt pikkuhiljaa olisi vähän enemmän aikaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka ovat mulle tärkeitä :) Thaimaa- kuvia luvassa pian! ;) Kiitos tsempeistä ja ihanaa kevättä <3

      Poista
  9. Ihanaa kuulla että asiat pikku hiljaa järjestyvät, tsemppiä uuteen :)!♥

    VastaaPoista
  10. Täällä yks kanssaphuksi! Aloitettiin siis tänä syksynä opiskelut yhtä aikaa sun kanssa, ja blogiasi ikuisuuden seuranneena mietinkin, miksi sua ei ole joululoman jälkeen luennoilla näkynyt. Monesti meinasin syksyn aikana tulla nykäsemään sua hihasta mutta en sitten lopulta viitsinyt 😄 Tosi rohkea päätös ja ymmärrän sua 100-prosenttisesti! Mullekin oikikseen pääseminen oli suurin unelma ikinä mutta viime syksy oli äärimmäisen raskas. Etkä todella oo ainoa, kelle oikis tuottaa suunnattomasti töitä, mun on ainakin jotenkuten pärjätäkseni luettava todella paljon. Itse olisin myös laittanut parisuhteen ensimmäiseksi, se on itselleni lopulta kaikista tärkein asia. Tsemppiä Vaasaan ja toivon että viihdyt siellä hyvin! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun tulit jättämään kommenttia! :) Voi hitsit mua alkoi harmittamaan, olisitpa vaan tullut nykäisemään <3 Nyt mä mietin täällä kuumeisesti, kuka meidän fukseista mahdat olla! :) Jos tavataan Pykälän tapahtumissa, niin lupaathan tulla huikkaamaan? ;) "Ihana" kuulla, etten oo ainoa jolla on samanlaisia tuntemuksia koulun suhteen.. :> Uskon, että kaikilla osa-alueilla helpottaa, kun molemmat aletaan pikkuhiljaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen!

      Mukavaa kevättä ja paljon tsemppiä myös sulle koulun ja muidenkin juttujen kanssa! (:

      Poista
  11. Voi vitsi, just yks päivä ihmettelin että ihan niin kun se oisit ollu sinä, joka tuli Tritoniassa vastaan, ja niin se sit ilmeisesti olikin! Pakko kyllä nostaa hattua, että uskalsit tehdä noin ison päätöksen. Mä alotin itse kauppatieteen opinnot täällä Vaasassa syksyllä, mutta en oo oikein onnistunut sopeutumaan vieläkään tänne. Vaasa on tosi ihana kaupunki, mutta kun oma unelma on jo pikkutytöstä asti ollut opiskella Helsingissä ja koko muu elämä perhettä ja ystäviä myöten on etelässä, niin tuntuu siltä että elämä vaan menee ohi täällä ollessa. Vaikka mä Vaasasta kovasti pidänkin, niin tänne juurtuminen on silti ollut harvinaisen hankalaa, johtuen noiden edellä mainittujen syiden lisäks varmasti myös siitä, että jotenkin en onnistunut syksyllä oikein löytämään montaakaan kaveria. Niinpä olen minäkin jo jonkun aikaa pyöritellyt yliopiston vaihtoa, mut se on kuitenkin suuri muutos ja pelottaa se, että mitä jos asiat ei paranekaan. Mut kuten sanoin, pakko nostaa sulle hattua; vaatii paljon uskallusta ja rohkeutta tehdä niin ku sydän sanoo. Ehkä mäkin vielä joku päivä uskallan!

    Lämpimästi tervetuloa Vaasaan! Täällä viihtyy aivan varmasti, jos vaan onnistuu löytämään ihmisiä ympärilleen, ja uskon kyllä että sinä tuut löytämään! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, haha!! :D Voi ei, kurja kuulla.. :( Uskon ja toivon, että ajan myötä helpottaisi ja että pystyisit nauttimaan näistä muutamasta vuodesta Vaasassa! ❤ Tietenkin se on tosi ihmiskohtaista eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.. Eletään kuitenkin tällä hetkellä varmaan elämämme yksiä hienoimpia vuosia, joten tosi kurja jos sulle jää niistä sellainen fiilis, että ne menivät ns. hukkaan! :( Jos sulla on joskus fiilis, että kaipaisit seuraa täällä Vaasassa, niin täällä ainakin on toinen seuraa kaipaava! ;D

      Kiitos kivasta viestistä ja ihan supersuperpaljon tsemppiä sulle pohdintojen kanssa, mulla on vahva kutina että asiat kyllä järjestyvät, tavalla tai toisella! <3

      Poista
  12. Tosi haastava päätös, mutta mielestäni teit täysin oikein kun kuuntelit itseäsi ja omia fiiliksiäsi :) olisin tehnyt ihan samoin! Parisuhde menee minullakin kaiken edelle. Kaikille ei vain sovi etäsuhde, mutta kokemuksen kannalta hyvä, että kokeilit kuitenkin yksin asumista :) opiskelen itse Tampereella hallintotieteitä ja aion vaihtaa Joensuuhun, jonne poikaystäväni pääsee syksyllä opiskelemaan (ensinnäkin parempi yliopisto siellä, enemmän tuttuja jne..). Mietin, että tietty opiskelukaupunki ei minulle ole itseisarvo, kunhan itse on onnellinen niin se on tärkeintä :)! Pääseehän sitä joskus tulevaisuudessa aina takaisin pk-seudulle/isompaan kaupunkiin. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että se on rohkeutta lähteä muualle eikä kulkea tietyn kaavan mukaan. Lukion jälkeen olisin esim. voinut hakea pk-seudulle opiskelmaan (koska kaikki muutkin), mutta päädyin Turkuun, jossa tapasin poikaystäväni alun perin :). Eli halusin vaan sanoa, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyvät kyllä vaikka välillä elämä on stressaavaa ja ahdistavaa niin kuin kuvasit rankkaa syksyäsi. Kaikesta jää kuitenkin aina hyviä ja huonoja asioita, mutta on rohkeaa toimia oman sydämen mukaan :) ja sinulla ei ollut mitään hävittävää kun yliopiston vaihto onnistui noin kätevästi kun Vaasassa on sama yksikkö. Sopeutuminen vie aikansa, mutta poikaystäväsi on varmasti tukenasi ja eroahdistus ei kuluta voimia enää. Tsemppiä tosi paljon uuteen alkuusi siellä, teit aivan oikein! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä <3 Oon myöskin ehdottomasti sitä mieltä, että yksin asustaminen ja hetki kaukosuhteessa olivat elämän kannalta arvokkaita kokemuksia ja ehtivät opettaa ja kasvattaa todella paljon. Mä aloin lopulta ajatella samoin kuin sä, että opiskelukaupunki ei voi olla kaikki kaikessa, jos tunnen itseni sen myötä täysin onnettomaksi.. Ja kun kyse on tosiaan kuitenkin vaan muutamasta vuodesta, sen jälkeen suuntaan joka tapauksessa todennäköisesti takaisin pk-seudulle, joten haluan ajatella tämän mahdollisuutena nähdä jotain erilaista ja tutustua monenlaisiin paikkoihin ja ihmisiin. Voin niin samaistua kaikkiin muihinkin sun ajatuksiin, tästä kommentista jäi kokonaisuudessaan todella hyvä mieli. Kiitos tosi paljon sulle ja tsemppiä vaihtojuttujen kanssa, kuuntele rohkeasti sydäntäsi! <3

      Poista
  13. Voi Sofi, oon miettinytkin, miksei susta oo kuulunut mitään! Mut älä huoli, sä oot uskomattoman vahva ja sydämellinen, kun uskallat luopua sun suuresta unelmasta ja vaihtaa kaupunkia. Mä arvostan suuresti, että oot tehnyt töitä parisuhteen eteen, sillä monet tuntuu ajattelevan, että parisuhteen PITÄISI (??) kestää, jos on kestääkseen. Jos se ei kestä etäsuhdetta, niin ihmiset ajattelee automaattisesti, ettei se koko suhde olisi sitten kestänyt ollenkaan... Mä taas ite koen, että kaikilla se etäsuhde ei toimi (kuten mullakaan ei toimisi) ja silloin on tehtävä toisenlaisia valintoja, jotta se suhde toimisi hyvänä. Tsemppiä mielettömästi tulevaan!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. nää on vaikeita ja monipiippuisia juttuja, mikä nyt sitten on järkevää ja mikä ei. Kaikessa on puolensa ja puolensa, ja toinen ihminen saattaa nähdä jonkin asian täysin erilailla kuin toinen.. Mä ainakin pystyn samaistumaan sun ajatuksiin :) Kiitos paljon ihanasta kommentista <3

      Poista
  14. Heippa Sofi! Tosi mukava taas kuulla susta. :) Kirjoitukseesi pystyn kyllä kovin monilta osin samaistumaan - tosi rankka on kyllä ollut kulunut puolivuotinen, ja samaan aikaan niin jännittävä, hauska ja kokemuksia täynnä. Rohkean päätöksen olet kyllä tehnyt, mutta varmasti juuri sen oikean. Sait kokea opiskeluja ja kovin paljon muutakin pk-seudulla, ja sinne pääset varmasti palaamaan, kun elämäntilanne sen paremmin sallii.
    Hirmusti tsemppiä Vaasaan sopeutumiseen ja uuteen arkeen tottumiseen - kaikki alkaa pian varmasti rullaamaan hyvin! :)

    Karita

    ps. Ja hei, ei me lukijat olla täältä mihinkään kadottu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitos Karita ihanasta kommentista. <3 Oon kyllä ihan sanaton tästä, miten mielettömän tsemppaavaa ja ymmärtäväistä porukkaa mun lukijoihin on eksynyt.. Tässä ihan herkistyy! :D

      Kiitos, sitä varmasti tarvitaan! Uskon, että kaikki järjestyy pikkuhiljaa.. :) Ihanaa kevättä myös sinne ja tsemppiä kaikkeen!

      Ps. Ihanaa, että olette vielä siellä. <3

      Poista
  15. Ihanaa, että joku tekee ratkaisuja näinkin päin, kun monesti tuntuu, että kaikki vaan eroaa. Onnea teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)<3 Niin.. :/ Kiitos paljon sulle ❤

      Poista
  16. Tsemppiä sofi! Kyllä se uusi arki täällä Vaasassakin varmasti alkaa luonnistua ja valitsit varmasti oikein tullessasi tänne :) Onkos sulla jo salikorttia hankittuna tänne Vaasaan? Vinkkinä, että Fit1 kuntosalilla on 23-25.1 avoimet ovet klo 16-20 nii voi ilmaseks tulla vähän kattelee millanen paikka on. Ite käyn siellä ja oon kyllä tykänny, mitä nyt on vähän pienen tuntuinen välillä jos on paljon porukkaa :D Vaasan halvin sali kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 No itse asiassa mä oon nyt vasta saanut testailtua kaikki testijäsenyydet läpi, joten nyt olis päätös tehtävänä! :D Otan nyt alkuun ainakin Easy Fitille kortin, kun sain kaverin kaverilta ilmaisen tutustumiskuukauden :) Oon kerran käynyt tuolla Fit1- salilla, se vaikutti muuten tosi kivalta, eikä oo edes kovin kaukana! :) Pitää kyllä käydä siellä vielä tsekkailemassa. Tai oikeastaan, pitäisköhän mun vielä tänään lähteä katsomaan noi avoimet ovet! Hmm.. :D

      Poista
  17. Saatoin nähdä sut yks päivä Wasa Sports Clubilla ja mietin kauan että voiko se olla mahdollista, kun et tietääkseni asu täällä :D Itsekin vasta tämän syksyn ja talven asunut täällä poikaystävän kanssa ja me ollaan kyllä viihdytty :) tsemppiä opiskeluihin ja uuteen elämänmuutokseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!! :D Olitkohan se sinä joka oli siinä, kun mä puhuin kyykyssä puhelimessa..? ;D Ihana kuulla, että ootte viihtyneet täällä. Toivottavasti mäkin! :) Mukavaa kevättä, ehkä törmäillään <3

      Poista
  18. Voi Sofi oot hirmu rohkea et uskalsit tehdä moisen päätöksen! Eka syksy ja vuosi on opiskeluista raskain ja ihanaa kun löysit ratkaisun mikä hieman helpotti sun fiiliksiä <3 *tsemppihalaus* toivon näin vaasalaisena et viihdyt kun meiltä onneksi löytyy kivoja lenkkipolkuja meren äärellä, aikaa mahtava opiskelijaelämä ja huippu kuntosalit wasa sports club ja muut et voit vain valita mieleisen :-) mie voisin sua kyllä heittää joku päivä viestillä snäpissä jos kahviseuraa kaipailet ja jakaa "hyviä" Vaasa vinkkejä täällä koko elämäni asuneena :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Totta! Sen takia mietinkin, että onkohan nyt vähän hätiköity päätös, kun ensimmäinen syksy on varmasti kaikille omalla tavallaan rankka.. Mutta toisaalta hyvä, etten vitkutellut sen enempää, niin pääsenpähän nyt nopeammin sopeutumaan tänne Vaasaan. Aika loistava myyntipuhe Vaasasta kieltämättä! ;) Hei laita ihmeessä mulle snäppiä, kahviseura ja Vaasa-vinkit olisivat enemmän kuin tervetullutta <3 :)

      Poista
  19. Heii löysin sun blogin vasta hetki sitten ja ite oikeustieteellisestä unelmoineena jäin seurailemaan. Oon asunu muutaman vuoden vaasassa ja viime vuonna hain oikeustieteelliseen helsingin yliopistoon vaasan yksikköön mutta en päässyt ekalla yrityksellä sisään...oon paljon miettinyt yrittäisikö tänä vuonna jonnekkin muulle paikkakunnalle mut olis kiva kuulla sun fiiliksiä just vaasassa opiskelusta :) voisin kans pistää snäpissäkin viestiä joku päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :) Kiva, että oot löytänyt tänne :> Voin ehdottomasti kertoa fiiliksiäni kun pääsen vähän kärryille :) Ja tuu hei ihmeessä laittamaan snäppiä, ois tosi kiva! (:

      Poista