3/22/2016

ENSIMMÄISEN PÄÄSYKOEKEVÄÄN MUISTELUA

"Kevät 2015. Ylioppilaskirjoitukset olivat vihdoin takana päin, mutta toinen puolisko kevään opiskelurupeamasta häämötti vielä edessä. Olin päättänyt kirjoitusten jälkeen ryhtyä tavoittelemaan opiskelupaikkaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Ala oli koko lukion ajan ollut ainoa minua aidosti kiinnostava, ja kaupunkivalinta tuntui luontevalta, sillä olin nuoruudessa aina salaa haaveillut Helsingissä opiskelusta, ja sukulaisten myötä se oli ainoa kaupunki jota tunsin entuudestaan edes hiukan ja johon sen myötä uskalsin lähteä valmennuskurssille. Ei siis auttanut kuin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja pari päivää kirjoituksista toivuttuani olin muuttanut pikkukylästä ensimmäistä kertaa omilleni. Kaikki tuntui ihan järjettömän uudelta, jännittävältä, stressaavalta ja pelottavalta. En tiennyt ollenkaan mitä odottaa tulevalta keväältä. Ainoat mielikuvat tulevasta koitoksesta olivat muodostuneet nettikeskustelujen ja blogikirjoitusten kauhukertomusten sekä pienten sisäänpääsyprosenttien perusteella. Kuitenkin tiesin myös sen, että halu päästä opiskelemaan oli suuri, ja että Helsingissä kurssia käydessä ja yksin asustellessa pystyisin keskittymään tulevaan rupeamaan niin täysillä kuin abivuoden jäljiltä vaan ikinä kykenisin. 
Pääsykoekirjoja menin jonottamaan niiden julkaisupäivänä kirjakaupan jonoon. Muistan kun tunsin itseni niin älyttömän pikkuiseksi ja kokemattomaksi, kun takanani kaksi tyttöä höpöttelivät iloisesti kandien kirjoittamisesta sun muista yliopistojutuista. Parisen tuntia jonotettuani lähdin kirjat kainalossa kirjastoon. Ravasin Kaisa- taloa monta kertaa ylös alas epätoivoisesti paikkaa etsien, sillä enhän mä tajunnut tulleeni paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan keskellä päivää. (Tän jälkeen stemmasinkin loppukevään visusti sille minuutille, kun kirjasto aamulla aukesi ;D) Aurinko paistoi kirkkaasti, ja mä toivoin että koko kevään vaan sataisi. Selailin ekaa kertaa kirjoja, joiden aiheina olivat rikosoikeus, perusoikeusjuridiikka sekä velvoiteoikeus. Tiesin että rikosoikeudesta mä tykkäisin, muista kahdesta en osannut silloin sanoa mitään. Tästä se nyt siis alkaisi.

Kirjojen julkaisua edeltävänä päivänä alkoi myös Pykälän valmennuskurssi. Mulla kävi mieletön tuuri, kun vierustoverini alkoi heti aulassa jutella minulle sekä toiselle vieressä istuvalle tytölle. Olimme kaikki kolme sattumalta samalla kurssilla. Toinen heistä oli mun tapaan saman kevään abi, toinen haki jo kolmatta kertaa. Kurssilla ravasin useaan kertaan viikossa luennoilla ja  välikokeissa, ja olisittepa nähneet mut ensimmäisinä kertoina julkisissa.. Milloin mentiin väärään suuntaan ja milloin en osannut leimata edes matkakorttia. Kevät hujahti kirjastossa istuen ja lukemisen ohella nautin suunnattomasti olostani Helsingissä, uudella salilla käymisestä, kaupoissa kiertelystä, ulkona syömisestä ja Pohjoisrannan lenkkimaisemista. En tuntenut oloani kertaakaan yksinäiseksi, kiitos kuuluu valmennuskurssikavereilleni. Pari kurssikavereistani lopetti kesken kurssin, mutta sen sijaan tutustuin myöhemmin paremmin vielä pariin ihanaan tyyppiin, joiden kanssa tsempattiin toisiamme läpi kevään. Stressitaso nousi pikkuhiljaa kevään myötä, fiilikset osaamisen suhteen heittelivät laidasta laitaan. Ainoa mistä olin varma, oli se että se kaikki oli mun mielestä ihan mielettömän kiinnostavaa.

Pääosin kevät meni pääsykoeurakalle ominaisista mielialanheittelyistä huolimatta paljon paremmin kuin koskaan osasin odottaa. Vaikka lukupäivät olivat pitkiä ja stressaavia, niin jotenkin keväisen Helsingin kaduilla käppäily ja kaikki uusi sai mut aika ajoin tuntemaan itseni jopa onnelliseksi. Pääsykoepäivä kuitenkin läheni, ja ehkä koko keväältä kaikkein elävimmin mulle on jäänyt mieleen se, kuinka neljää päivää ennen koetta kaikki kevään stressi ylitti kipurajan ja mun psyyke petti totaalisesti. 

Olin tehnyt mahtavan lukusuunnitelman viimeiselle viikonlopulle ja päättänyt kirjaston sijaan jäädä kotiin lukemaan asioita ääneen, ja koko pitkän päivän neljän seinän sisällä itselleni horistuani heräsin seuraavana yönä mukamas johonkin ääneen, enkä saanut enää nukuttua. Mut valtasi ihan epätodellinen olo, sellainen mitä en oo koskaan eläessäni kokenut. Mä en saanut kontrollia itseeni, ja ensimmäistä ja ainoaa kertaa elämässäni musta tuntui siltä että mä kirjaimellisesti sekoan! Aloin itkeä hysteerisesti ja soitin paniikkipuhelun poikaystävälle, joka rauhoitteli parhaansa mukaan ja sain aamuyöstä nukuttua pari tuntia. Paha olo ei kuitenkaan helpottanut aamullakaan, vaan mä en saanut aamupuuroani syötyä ja yrittäessäni käydä virkistävällä aamulenkillä mä puhkesin taas kerran kyyneliin enkä kerta kaikkiaan pystynyt edes lähtemään kirjastoon. No, seurasi paniikinomainen juna-aikataulujen tarkastus, puhelu kummitädille treffien perumiseksi, hillitön pakkausoperaatio, ehkä maailman huvittavimmalta näyttänyt matkalaukku perässä- juoksu bussiin, pummilla bussissa matkustaminen, ja Rautatieasemalla juoksu junalaiturille kohti kotia. En oo eläessäni ollut niin hiessä, ja mun oli pakko seistä puolet junamatkasta ettei mun vierustoveri saa traumoja. Sieltä sitten soitin itkien juuri reissuun lähteneelle äipälle, että pakko tulla vikaksi viikonlopuksi kotiin lukemaan. Heti kotiin päästyä paha olo oli tiessään. Koko kevään olin mukamas pärjännyt niin hyvin yksin, mut tollasena heikkona hetkenä läheisten tuesta tulikin korvaamaton. Illaksi ulos istumaan, olkkari täyteen herkkuja, paras kaveri viekkuun ja aivot hetkeksi narikkaan. Toi oli kyllä vuorokausi vailla vertaansa, huh huh. No, viikonlopun aikana sain kuitenkin tehtyä viimeiset kertaukset ja tankattua pienet yksityiskohdat päähän, ja yhtäkkiä olikin maanantai 25.5 - pääsykoepäivä.

Heräsin aamulla kotoa Kankaanpäästä, vajaan neljän tunnin matkan päästä Helsingistä (Näin jälkikäteen ajatellen mua kauhistuttaa, että miten pystyin ottamaan sellasen riskin. Mitä jos vaikka juna olis mennyt rikki? :D) Äiti heitti mut aamulla juna-asemalle, ja muistan niin elävästi sen hetken, kun äiti toivotti onnea ja mä hipsin jännittyneenä junaan. En pystynyt koko aamuna syömään mitään, mulla oli niin järkyttävän paha olo. Helsinkiin päästyäni kävin vetämässä pienen salitreenin, kävin hakemassa metroasemalta vakkaripatongin (josta söin ehkä pari haukkua), puhuin pikaisen puhelun pääsykokeisiin matkalla olleen ystäväni kanssa, ja lähdin kohti pääsykoesalia. Treffattiin valmennuskurssikavereiden kanssa pihalla ja toivotettiin onnet. Sen jälkeen seurasi tunnin mittainen nimenhuuto isoimman koesalin edessä, olo oli yllättävän tyhjä mutta välillä vatsaa kipristeli niin että mun oli pakko sumokyykkiä väenpaljoudessa. Aika hyvin sain pidettyä ajatukset poissa aiheesta niin kauan kunnes sain koepaperin eteen. Itse pääsykoetilanteesta en muista juuri muuta kuin että koe oli paljon vaikeampi kuin odotin, kiire tuli ja ihmettelin että miten ihmisillä on aikaa käydä vessassa. Neljä tuntia kirjoittamista ja yhtäkkiä koko kevään työ oli tehty. 

Pääsykokeen jälkeen olo oli aika tyhjä, en osannut sanoa kokeesta mitään ja olin vaan onnellinen päästessäni vihdoin kesälomalle. Illalla treffattiin kurssityttöjen kanssa ja juhlittiin pitkälle yöhön pääsykoebileissä yökerhossa. Seuraavana aamuna otin huonovointisena nokan kohti kotia ja yo-juhlien järjestely sai alkaa.

Kuukauden jännityksen jälkeen tulivat tulokset. Oltiin paraikaa Vuokatissa lomailemassa, kun kirjauduin noin sadannetta kertaa opintopolkuun, ja mun kohdalla luki "1. varasijalla". En todellakaan voinut uskoa sisällepäässyn olleen niin pienestä kiinni, joten soittelin tiedekuntaan minkä kerkesin ja tuntui niin epätodelliselta, että en jäänyt edes sen yhden pisteen päähän, vaan osa mun kanssa samoilla pisteillä olleista pääsi oikeesti sisään. Mun läheisin valmennuskurssikaverini pääsi sisään yhden pisteen erolla. No, varasijojen täyttämättä jäämisen ja tuloksettoman oikaisuvaatimuksen jälkeen tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin - lähtökuopissa taas." 

Tuntuu uskomattomalta, miten muistan lähestulkoon kaiken tuosta keväästä. Enempää en viitsinyt edes kirjoittaa, tai tosta muistelusta olis tullut varmaan kilometrin pituinen teksti! :D Mut tosiaan, yhteishaun 2016 pyrähdettyä käyntiin viime viikolla halusin taas vähän tiivistää mun omia kokemuksiani jatko-opiskeluihin pyrkimisen suhteen, vaikka näitä samoja fiiliksiä ootte päässeet mun blogista jo aiemminkin lukemaan. 

Välivuosi alkaa olemaan mun osalta loppusuoralla ja parin viikon päästä on taas aika käydä hankkimassa tän vuoden pääsykoekirjat ja viettää niiden parissa seuraavat 7 viikkoa. Vuosi on ollut aikaa pähkäillä omaa tulevaisuuttaan, ja niin mahtava ja stressitön kokemus kuin välivuosi onkin ollut, niin onhan se tulevaisuuden koulupaikka käynyt mielessä valehtelematta lähes tulkoon joka ikinen päivä. Välivuodesta kokemuksena aattelin kirjoitella teille joskus myöhemmin, mutta tiivistettynä välivuosi ylitti mun odotukset täysin, kuluneen vuoden aikana oon ehtinyt nauttia elämästä, reissata, ottaa rennosti, tehdä hyviä hankintoja, säästää rahaa ja kerryttää työkokemusta. Oon myös saanut mm. avoimen yliopiston johdantokurssin sekä vapaa-aikana lueskelemani oikeusaiheisen kirjallisuuden myötä mahdollisuuden tulla rauhassa entistä varmemmaksi siitä, että mikä ala mua tulevaisuudessa kiinnostaa, ja ainakin tän kevään yhteishaussa tuun hakemaan siis samaan paikkaan kuin viime vuonnakin. Vaasan ja Helsingin välillä pohdiskelin viime syksynä pitkään, sillä kyllähän se aluksi kovasti masensi tajuta, että niillä koepisteillä olisin Vaasassa jo sisällä! :D Vuoden pohdiskelun jälkeen käännyin kuitenkin pikkuhiljaa taas Helsingin suuntaan, ja tuleva kevät näyttääkin hyvin samankaltaiselta kuin viime vuonna, kun parin viikon päästä pakkaan taas laukkuni ja suuntaan pk- seudulle valmennuskurssin ja lukurauhan perässä.

IMG_2914
Termosmuki & frozzyback - Coolstuff (saatu)  

No, mitä mä sitten ajattelin tehdä viime vuoteen nähden toisin, jotta se opiskelupaikka tänä vuonna aukeaisi? Oon tätä kovasti miettinyt, sillä koin onneksi kuitenkin tehneeni monia asioita ihan oikeinkin. Tänä vuonna oon onneksi astetta kokeneempi, mulla on muistissa erilaisia toimivia opiskelutekniikoita ja haju vastaustekniikasta sekä siitä, millaista osaamistarkkuutta vaaditaan. Toisaalta, silloin kirjoitusten jälkeen lukurytmi sekä ylipäätään opiskelumoodi olivat ehkä paremmin hallussa kuin nyt, kun vuoteen ei oo sen kummemmin tullut päntättyä.

Lukuaika on tänä vuonna vajaat pari viikkoa lyhyempi, joten keväästä on tulossa entistä intensiivisempi. Ainakin lukutahtia aijon siis kiristää entisestään viime vuoteen nähden, seitsemän viikkoa elämästä ei oo yhtään mitään jos sen ajan puristamalla voi saada takataskuunsa opiskelupaikan. Aijon myös tarkemmin kiinnittää huomiota siihen todelliseen lukuaikaan, eli jättää puhelimenräpläystauot vähemmälle ja kellottaa ajan, minkä käytän oikeasti lukemiseen, en kirjastossa istumiseen. Sama homma pätee valmennuskurssilla aiheeseen keskittymiseen! Unirytmiä oon pikkuhiljaa saanut muutettua parempaan suuntaan, keväällä oliskin tarkoitus mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ei joka aamu väsytä herätä kirjastoon. Ruokailujen osalta pyrin säästämään viime vuoteen nähden tuomalla lounaan välillä myös kotoa sekä keittämällä aamulla ensimmäiset kahvit termariin, jottei tarvitsisi joka päivä kuluttaa kahviin useita euroja. Tähän liittyen mulla kävi tosi hyvä sattuma, olin nimittäin netistä metsästellyt termospulloa sekä kylmäkallella varustettua eväsrasiaa, kun muhun otettiin yhteyttä Coolstuff- nimisestä verkkokaupasta, joka myy laidasta laitaan kaikennäköistä pikkutavaraa. Heiltä sattui sopivasti löytymään kumpaistakin, ja tämä yhteistyö jos jokin tuo mulle varmasti kaivattua helpotusta kevääseen! ;D 

IMG_2915

Pakko myöntää, että odotan uusien kirjojen julkaisua jo innolla (no okei, samalla aika kauhulla). Uuden penaalin ja opiskeluvälineetkin oon totta kai jo hankkinut, heh. Usein sanotaan, että välivuosi tuo lisää motivaatiota hakuprosessiin, ja voin itse ainakin allekirjoittaa tämän :D Toisaalta, vaikka fiilis onkin odottavainen ja itsevarma, niin välillä tulee niitä pelonsekaisia ja tosi epävarmoja hetkiä.. Entä jos kirjojen aiheet ovatkin tänä vuonna supertylsiä tai vaikeita? Tai yksi kirja on englanniksi, niin kuin huhutaan? Mitä jos oonkin koko kevään kipeenä tai pää ei vaan kestäkään? Mitä jos en saakkaan tänä vuonna kurssilta niin hyvää vertaistukea kuin viime vuonna tai tunnen oloni yksinäisemmäksi? Tai jos vaan yksinkertaisesti epäonnistun itse koetilanteessa? 

Oon huomannut, että noina epätoivon hetkinä nimenomaan se vertaistuki on aivan vailla vertaansa. Tähän loppuun oiskin ihan älyttömän mukava kuulla taas teidän muidenkin mietteitä tulevista kuukausista, millaisia fiiliksiä tuleva kevät teissä herättää ja mihin kouluihin ootte hakemassa, vai pidättekö kenties välivuoden? Sieltä löytyy varmasti moni jo kirjoitus- tai luku-urakan parissa häärivä, jolla on jo opiskelutekniikat hyvin hallussa, ja tietty jo korkeakouluun tiensä raivanneiltakin otetaan kaikki vinkkivitoset vastaan enemmän kuin mielellään! ;) 

Superisti tsemppiä teille kaikille kevään lukemisiin! 

40 kommenttia:

  1. Mä haen nyt ekaa kertaa Turun yliopiston oikikseen, tällä hetkellä luen vielä vikaa viikkoa kirjotuksiin! Vähän alle kahden viikon päästä mäkin siis meen noutamaan mun kirjat ja siitä se sitten lähtee. Valmennuskurssille en osallistu mutta Lexin materiaalipaketin ostin. En tiiä yhtään mitä pitäs tulevasta keväästä ajatella, vielä kaksi kuukautta sitten olin ihan innoissani ja tottakai oon edelleen, mutta alkaa myös pikkuhiljaa jännittää ja ehkä jopa hirvittää :D löysin sun blogin sattumalta vähän aikaa sitten ja liityin lukijaks jo senkin takia kun meillä on samanlainen urakka edessä (jotenkin tosi harvoin törmää täällä blogimaailmassa niihin jotka haluaa oikeustieteelliseen), vaikka kirjat onkin erit! Toivottavasti olis hyvät aiheet ja kaikki suomeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onpa sulla samanlaisia ajatuksia tulevasta keväästä kuin mulla! :D Just se, että on tavallaan innoissaan mutta toisaalta odottaa myös kauhulla, erityisesti noi kirjojen aiheet jänskättää mua valtavasti :D Mut hei mäkin aina oikein innostun kun löydän blogimaailmasta jonkun joka on pyrkimässä samalle alalle, pitääkin heti käydä kurkkailemassa sun blogia ja tuu säkin ihmeessä kevään mittaan kommenttiboksin puolelle jutskailemaan lukufiiliksistä :> Tsemppiä viimeisiin kirjoituksiin ja pääsykoerutistukseen! <3

      Poista
  2. Voi hitsi mulla kävi melkein samanlailla kun sulla!:D mäkin hain ekaa kertaa Helsingin oikikseen (tosin ruotsinkieliselle puolelle), ja jäin pisteen päähän eikä oikaisupyyntö tuottanut tulosta. Elikkä tänä vuonna sama homma uusiksi, tavallaan tuntuu rankalta tehdä sama työ uudestaan, mutta onneksi on jo luku- ja vastaustekniikat suht hallussa :) motivaatio on onneks todella korkealla tällä hetkellä ja odotan innolla kirjojen julkaisua vaikka kauhea stressi että minkälaiset kirjat sieltä tulee :D ja oon todellakin samaa mieltä vertaistuesta, onneksi kävin viime vuonna valmennuskurssin, siellä tapas supertyyppejä ja oli kiva keskustella asioista jonkun kanssa kuka ymmärtää ja on samassa tilanteessa. Supertsempit sulle tulevalle keväälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo totta! :) Ollaan molemmat oltu kyllä ihan hilkulla, harmi vaan että se ei nyt kauheesti auta muuten kuin ehkä pientä uskoa luomaan ;D Vaikka no joo, ollaanhan tässä jo kokemusta rikkaampana, mut ainakin ite koen että tänä keväänä on siitä huolimatta tehtävä vielä paljon enemmän hommia että se sisäänpääsy varmistuis.. Jep, mulla aivan samat fiilikset että kirjat stressaa ihan erilailla kun viime vuonna.. Eipä kai tässä auta kuin odottaa! :) Tuo valmennuskurssikavereiden tuoma vertaistuki oli kyllä ihan huippu, toivotaan että kävis tänä vuonna yhtä hyvä tuuri kuin viime vuonna..

      Ihan hirrmuiset tsempit sulle myös, toivottavasti nähdään syksyllä tiedekunnassa! ;)

      Poista
  3. Vitsit, tää postaus sai mun lukumotivaation ihan huippuunsa! Oon myös hakemassa Helsingin oikikseen, ja jännittää se luku-urakka aivan mielettömästi :P Odotukset eivät oo kyllä kauheen korkeella, koska samalla mulla pyörii vielä amkin muutama oikeuskurssi ja ensikertalaiskiintiökin pienentää mahdollisuuksia. Mut yrittänyttä ei laiteta, joten tsemppiä meille molemmille kevääseen :D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ja mun lukumotivaation puolestaan nosti huippuunsa nää teidän kommentit ;D Heei, mä kuulin viimeks että sä olisit ollut hakemassa Turkuun, mut onpa kiva että ootkin hakemassa Helsinkiin! :> Ihan oikee asenne sulla, se on loppujen lopuks siitä omasta halusta kiinni ja aina kannattaa yrittää, jos kiinnostusta vaan löytyy. Tsemppiä sulle myös älyttömästi <3

      Poista
    2. Joo, kristian sai mut innostumaan Helsingistä niin kokeillaan sinne sitten :P Mä oon niin varma, että sä pääset tänä keväänä kouluun, niin saat antaa sitten lukuvinkkejä mulle uuteen yritykseen ;D ♥

      Poista
  4. Voin samaistua aivan kaikkeen mitä kirjotit!! Hain viime keväänä Turun oikikseen ekaa kertaa ja jäin kans ihan hilkulle opiskelupaikasta ja nyt siis uusiksi vain hakemaan. Toisaalta odottaa jo niin paljon, toisaalta pelottaa kun tietää suunnilleen mitä tulevan pitää😅. Meillähän oli viime vuonna englanninkielinen kirja ja voin sanoa, että vaikka englanti on tuottanut mulle lukiossa ongelmia, sain silti kokeen parhaat pisteet juuri enkkukirjan tehtävistä, ei siis kannata pelätä sitä! Tsemppiä kevääseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä löytyy paljon enemmän samassa tilanteessa olevaa porukkaa kuin uskoinkaan, ihan huippua! :) Vitsit, sulla siis kanssa jäänyt pienestä kiinni.. Täälläkin odotellaan vähän kauhunsekaisin tuntemuksin, mut eipä enää tarvitse kauaa odotella! :) Hei toi juttu tosta englanninkielisestä kirjasta tsemppasi älyttömästi, mulla nimittäin kanssa meni enkun kirjoitukset penkin alle ja se viimeistään jotenkin romahdutti mun itsetunnon englannin kielen taidon osalta.. Sen takia oon pelännyt ihan kauhuissani että sieltä tulee tänä vuonna se enkunkielinen kirja. Mut ihana kuulla tosiaan kuulla, et siitä huolimatta pärjäsit sen kanssa.. :)

      Superisot tsempit sulle kanssa! <3

      Poista
  5. Oon tänä vuonna hakemassa ekaa kertaa oikikseen ja Turku kaupunkina. Tosi oudot fiilikset kun ei tiiä yhtään mitä odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii mä muistan niin ton tunteen, kun ei tiennyt ollenkaan mitä odottaa! Mut äkkiä siihen pääsykoemaailmaan pääsee mukaan, kun saa ne kirjat käteen ja kaikki lähtee rullaamaan. Toivotaan että sulla menee kevät hyvin, tsemppiä luku-urakkaan! :>

      Poista
  6. Aivan mieletön teksti, kiitos siitä! Pystyn kyllä samaistumaan suhun. Oon myös viime vuoden ylioppilas, ja hain viime vuonna opiskelemaan luokanopettajaksi ja jäin itse kolmannelle varasijalle. Kaikki nuo fiilikset ja ajatukset viime vuodesta ja tulevasta keväästä on pyörinyt myös mun päässä. Niin mahtava ja opettavainen kun tää välivuosi on ollutkin, niin olis se kouluun pääseminen parasta mitä vois ikinä tapahtua. Tänä vuonna me päästään sisään, tsemppihalit ja hurjan paljon jaksamista tulevaan luku-urakkaan! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onpa kiva kuulla, kiitos itsellesi <3 Apua kauheeta, kolmas varasija..! :D Oon ihan samaa mieltä, et vaikka oon suunnattomasti nauttinutkin välivuodesta, niin kyllähän se poikaystävä on joutunut kymmenet ja taas kymmenet kerrat illalla nukkumaan mennessä kuulemaan sen saman lauseen siitä, kuinka ".. siiiiiiis mä en oo i k i n ä halunnut mitään niin paljon kuin päästä opiskelemaan" :DD

      Oikee asenne, tänä vuonna mennään eikä meinata! Tsemppiä ihana <3

      Poista
  7. Kiitos tästä postauksesta, tosi mielenkiintoinen! :) Itsekin haen samaan paikkaan tänä keväänä toista kertaa, viime vuonna ei paljosta jäänyt kiinni. Kuulostaa erittäin fiksulta tuo sun asumisratkaisukin - mitä kautta otit kämpän, vai asuitko sukulaisten luona? Miten näit poikaystäväsi kanssa tuona ajanjaksona? Paljonko pidit vapaapäiviä viime keväänä lukemisesta esim. viikon aikana? Osaatko arvioida, kauanko luit päivässä tunteina? Miten selätit kaikista vaikeimmat hetket, kun ei vaan olisi jaksanut? Milllainen sun tyypillinen lukupäivä oli, kuinka usein pidit tauon? Nää kiinnostaa aina muiden luku-urakassa! :D Tsemppiä sikana lukemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on mun puolella! :) Hauskaa että oot hakemassa samaan paikkaan! Mä otin kämpän eräältä kalustettuja asuntoja vuokraavalta yhtiöltä. Poikaystävän kanssa onnistuttiin näkemään onneksi lähes joka viikonloppu, hiukan hirvittää kun tänä vuonna myös poikaystävällä on lukemisten lisäksi valmennuskurssi sekä työt eri kaupungissa, että miten ehditään nähdä.. :( Musta tuntuu, että pidin loppujen lopuks ehkä vähän liikaa vapaapäiviä. Tai siis totaalivapaapäiviä tais olla vaan pari, mut joka viikkoon mahtui muistaakseni kyllä joku vähän rennompi lukupäivä! En kauheen tarkkaan muista noita tuntimääriä, mut yleensä niinä päivinä, kun menin illaksi valmennuskurssille, niin luin 6-6,5 h ja kurssilla olin sen 4,5 h. Kurssittomina päivinä tais olla yleensä alkututustumisten jälkeen about 8-10 tuntia loppukevättä kohden tiivistäen. Vaikeet hetket selätti oikeestaan vaan se halu, tiesin että töitä on vaan pakko tehdä ja että ei se urakka enää kauaa kestäisi! Mun tyypillinen lukupäivä oli se, että menin yhdeksäksi kirjastoon ja kirjastosta lähdin n. klo 16 valmennuskurssille, tai jos ei ollut kurssia niin pidin pidemmän kirjastopäivän. Yleensä pidin aina päivän aikana pari vähän pidempää ruokataukoa ja muuten pieniä vessa- ja evästaukoja :) Tsemppiä hei sullekin hurjasti! <3

      Poista
    2. Jes, kiitti vastauksesta! Vaikka näitä kikkoja ja lukutapoja kaikilta kyselee niin eihän se fakta siitä muutu et muuta oikotietä onneen ei oo kuin se lukeminen, yliviivaustusseista ja taukoajoista viis :)

      Niin ja äh, ilmaisinpa huonosti, haen siis samaa alaa kuin viime keväänä, mutta oikis ei ole kyseessä! :)

      Poista
    3. Haha jep, näinhän se on! Musta on silti aina motivoivaa lukea toisten lukutyyleistä ja -jutuista ylipäätään, joten ymmärrän sua paremmin kuin hyvin! ;D

      Oooo hei toisaalta ton voi tulkita ihan kummin vaan, tais olla ennemminkin mun tulkinnassa vika tällä kertaa! ;)

      Poista
  8. Oi ois tosi kiva treffata täällä jos lukuhommilta kerkeet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana idea, totta kai treffataan!! :) <3

      Poista
  9. Mua kiinnostas tietää että mitä sä kirjoitit ylioppilaskirjotuksissa ja millä arvosanoilla?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjotin äidinkielestä, ruotsista ja lyhyestä matikasta E:n, psykologiasta M:n, biologiasta C:n ja englannista B:n :)

      Poista
  10. Hei voisitko tehdä postauksen sun omista lukutekniinoista ja antaa muutenkin vinkkejä pääsykokeisiin? :) ja hurjasti tsemppiä luku-urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itse asiassa mietin, et tollanen vois olla tosi kiva! Musta kuitenkin ehkä tuntuu että tuun toteuttamaan postauksena sen vasta sitten kun joku kaunis päivä oikeesti saan sen opiskelupaikan, jotenkin tuntuu et sitä ennen niistä mun vinkeistä ei oo vielä ollut ns. oikeeta konkreettista hyötyä! :D Mut mielelläni kommenttiboksissa voin auttaa näihin asioihin liittyen (: Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  11. Haitko sä siis viime keväällä vain Helsinkiin? Itse haluaisin hakea myöskin vain Turkuun opiskelemaan, mutta pelottaa ajatus välivuodesta.. Miten vanhempasi suhtautuivat siihen ettet hakenut usealle paikkakunnalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hain! Mun vanhemmat ei oikeestaan suhtautuneet siihen mitenkään, sillä oikiksessa on se hassu käytäntö, et Helsinkiin hakiessa ei käytännössä voi edes hakea samalla muualle, kun on eri kirjat.. :/ Mä oon sitä mieltä, et jos sulla on joku tietty unelma mitä kohti pyrit, niin siinä tapauksessa mee sitä kohti! :) Tiettyhän voit laittaa varalle paikkoja muistakin kaupungeista, mut mulla on kans sama että en oo sit oikein löytänyt muilta aloilta kiinnostavia vaihtoehtoja.. :(

      Poista
    2. Oikeustieteelliseenhän ei voi hakea kun yhteen paikkakuntaan, ei pelkästään siksi että pääsykoekirjat on erit vaan se on ihan sääntö että vaan yhteen voi hakee, ainaki näin mä oon ymmärtäny. Vaikka siis Turkuun ja Itä-Suomeen on sama koe. Mistäköhän se muuten johtuu?

      Poista
    3. Voi olla näinkin, en oo tosta varma :) Mä taas oon ymmärtänyt että Joensuuhun ja Turkuun voisi hakea samalla kokeella, kun taas Helsinkiin ja Vaasaan ei pysty, vaikka koe on sama. Ilmeisesti koko systeemi on muuttumassa 2017 niin, että tulis yhteishaku..:)

      Poista
  12. Mieti vielä vaasaa! Vaasassa itse opiskelleeena suosittelen lämpimästi. Pisterajat kumminkin alhaisemmat->todennäköisempi päästä sisään. Ja kun sieltä pääsee kumminkin notaarin jälkeen eli n.(2,5-3v) helsinkiin opiskelemaan. Oma on päätöksesi tietenkin ja kaikilla omat syynsä valita tiettypaikkakunta, mutta aikanaan vaasaan hakeminen oli elämäni parhaimpia päätöksiä (vaikka silloin kauhustittukin muuttaa pk-seudulta vaasaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vitsi ihana kuulla, että oot viihtynyt Vaasassa! Oon itse asiassa monesti toivonutkin, että tänne eksyisi joku Vaasassa opiskeleva pitämään mulle myyntipuheen! :) Vaikka ehkä oonkin kallistumassa tänä keväänä Helsinkiin, niin jos ei paikka aukene niin ensi vuonna kun yhteishaku (ilmeisesti?) astuu voimaan on Vaasa kuitenkin yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona..:)

      Poista
  13. Mä heittäisin vielä oman lusikkani soppaan tässä keskustelussa opiskelupaikkakunnasta. Mulle ainakin iski heti tuolta ensimmäisestä kappaleesta silmään tuo kohta "salaisesta haaveesta" opiskella Helsingissä, voisit toki hakea Vaasaan lukemaan notaarin paperit, mutta takeitahan sille ei ole, että sen jälkeen pääsisi Helsinkiin siirtymään. Itse olen siinä tilanteessa, että opiskelen kahta tutkintoa kahdessa eri kaupungissa ja täytyy sanoa, että elämä olisi ehkä astetta helpompaa tällä hetkellä, jos olisin pyrkinyt heti ensimmäisen hakukerran jälkeen ykkösvalintaani uudelleen. Näin eräs ystäväni teki ja onnistui. Tästä viestistä taisi hävitä se punainen lanka heti alkuunsa, mutta pointtina se, että jos haaveesi on ollut alusta asti pyrkiä Helsinkiin niin älä ihmeessä luovu siitä! Varsinkin, kun viimeksi pääsit jo niin lähelle sisällepääsyä. Saatan toki näin toista vuotta Helsingin oikiksessa opiskelevana olla hieman puolueellinen.. Tsemppiä alkavalle lukukeväälle ja ehkäpä törmäillään Kaisassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kommentti tsemppasi ihan älyttömästi.. Välillä on niin ristiriitaista, että ajatellakko järjellä vai mennäkkö kohti todellista unelmaa. Kiitos sulle <3

      Poista
  14. Ööh millähän tiedolla oli tämä kirjoitettu... Vaasasta kun pääsee automaattisesti siirtymään notaarin jälkeen helsinkiin.. Ei tarvitse tehdä mitään sen eteen kunhan vaan muuttaa helsinkiin :D itse mielummin opiskelisin vaasassa 3v notaarin kuin hakisin 3v putkeen helsinkiin... Valintoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli varmaan ylempään kommenttiin?:)

      Haha, totta. :) Toivotaan, että tänä vuonna lykästäisi Helsingin kanssa, koska muuten mä muistelen masentuneena tätä kommenttia :D

      Poista
    2. Ilmeisen väärällä tiedolla kirjoitettu edellinen kommenttini, pahoittelut siitä, mutta onneksi joku tuli korjaamaan! Mutta kantaani en siltä siltä osalta kuitenkaan muuta, että jos Helsinkiin olet halunnut opiskelemaan niin miksi muuttaa kolmeksi vuodeksi Vaasaan! Ei se kolme vuotta tietenkään mikään pitkä aika ole, mutta tosiaan valintoja :D

      Poista
  15. Ihana postaus! Tsemppas paljon itelläkin parhaillaan olevaa koeviikkoa :) Tsemppiä sulle luku-urakkaan ja toivottavasti opiskelupaikka aukeis tällä kertaa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitti (: Tsemppiä myös sulle koeviikkoon! <3

      Poista
  16. Saako kysyä, että minne Elias hakee kouluun? Tsemppiä sulle luku-urakkaan, you can do it! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki, Elias päätyi hakemaan teknillisille aloille muutamaan eri kaupunkiin! Kiitos tsempeistä ihana (:

      Poista
  17. Kovasti tsemppiä ja jaksamista lukemiseen. Mä oon ite hakemassa Turun oikikseen ja nyt on 4 hakukerta menossa. Erinäisistä syistä on sisäänpääsy jäänyt siihen, mutta tänä vuonna oon päättäny onnistua. Asenne ratkaisee kyllä paljon, joten hyvä että tiedät mitä tavoittelet. Sillä pääsee jo pitkälle :) Kiva seurailla sinunkin lukemistasi!

    VastaaPoista